Koneesta putosi meille sotavanki

Tämä tarina tulee mieleeni aina kun katson Tuntemattoman sotilaan erästä kohtaa.

Rykmenttini JR6 siirrettiin toukokuussa 1944 Valkeasaaresta keskikannakselle. Meidän komppania oli Vuottaan kylässä, jossa teimme kaikenlaisia varustelutöitä. Sitten yhdeksäs päivä kesäkuuta heräsimme hirveään rytinään. Sitä kun aikamme kuunneltiin niin huomattiin, että kannaksen päällä joka puolella oli pommikoneita, sai laskea 20-30 konetta samassa laivueessa. Yksi kun katosi kuulumattomiin niin hetken kuluttua tuli uusi samanlainen revohka ja taas jytisi pitkin kannasta.

Oli iltapäivä kun pataljoonan komentaja, majuri Elovaara soittaa meidän komppanian päällikölle, kapteeni Kuuselalle, ja sanoo että komppaniassahan on mies, jolla on kovennettu kärsimättä. Kuusela myöntää, että näin on, se tuli meille viikolla.

Kuusela sanoi sitten minulle, että mene ja hae töpinästä hevonen ja hevosmiehen kanssa viette sen sotamiehen pataljoonan komentopaikalle. Siellä on kuulemma toinenkin, jolla on sama rangaistus kärsimättä. Tein työtä käskettyä ja hommasin hevosen ja kuskin. Kuskin kanssa haimme sitten joukkueesta sotamiehen ja lähdimme komentopaikkaa kohden. Matkaa Riihisyrjän kylään oli arviolta noin kolme kilometriä. Välillä oli pieniä metsiä ja peltoaukeita, joten näkyvyys joka suuntaan oli oikein hyvä.

Olimme matkalla noin puolivälissä, pidätetty mies istui kärryillä etummaisena selkä menosuuntaan ja minä kuskin kanssa vierekkäin peräpäässä. Taas alkoi kuulua kovaa lentokoneiden jyrinää kun ne lensivät ihan meidän editse Viipuria kohden. Ei aikaakaan kun jo kuului se hirveä jytinä kun koneet pudottivat pomminsa johonkin keskikannakselle. Hetkeä myöhemmin alkoi taas kuulua moottorin ääniä kun koneet palasivat takaisin. Nyt ne lensivät ihan meidän ylitse.

Kerkisimme laskea noin kahteenkymmeneen koneeseen kun huomasimme, että viimeisen koneen perään ilmestyi suomalainen pieni hävittäjä, ja kun se pääsi hyvälle ampumaetäisyydelle se päästi kaksi pitkää sarjaa siihen viimeiseen koneeseen. Kone syttyi palamaan ja samalla koneesta alkoi miehiä hyppiä alas. Ensimmäinen mies putosi meistä paljon oikealle, mutta seuraava tuli jo lähemmäksi. Sen laskuvarjo ei auennut ja se tuli kuin kivi alas. Kolmas tuli varjon kanssa ja ihan meitä kohti. Seurattiin tarkkaan sen putoamista. Huomasin että se menee meistä vähän yli ja sanoin kuskille, että odottakaas tässä niin minä haen lisää kuormaa. Otin konepistoolini ja juoksin niin lujaa kuin pääsin satakuntakunta metriä sellaista pientä peltoaukeaa sen varjon alapuolella, kunnes se laskeutui ojanpenkassa oleviin pajupuskiin. Samalla minä olin paikalla ja näin miten varjo jäi kuin huppu niiden puskien päälle. Kun mies pääsi maahan niin heti se yritti kaivaa pistooliaan esille, mutta sillä hetkellä huusin niin paljon kuin kurkusta lähti ”ruki ver”. Mieheltä nousi kädet pystyyn ja minä aloin nostaa laskuvarjoa vähitellen ja viittomaan, että ulos sieltä. Niin minä sain lisälastia kuormaan.

Mennessä tutkin sen taskut, mutta sieltä ei löytynyt muuta kuin alumiininen mahorkka-aski, jota kuutkin tutki oikein haistellen, että oikeeta ainetta on. Sanoin toisille, että annetaan rasia hänelle takaisin. Kun mies sai rasian käteensä, niin hän heitti sen menemään ja oli hyvin kiukkuisen näköinen. Minä aloin olla varovainen äijän kanssa ja seurasin tarkemmin sen varusteita. Huomasin äkkiä, että sen toinen korkeavartisen kengän varsi oli vähän koholla. Koitin sitä ja siellä oli jotain kovaa. Työnsin sormeni kengänvarteen ja sieltähän tuli esille terävä tikari muovitupessa. Se vain lisäsi varovaisuuttani, mutta ei siinä matkalla sen kummempaa tapahtunut. Perille päästyäni ilmoittauduin komentajalle. Sanoin että toin sen kaverin kärsimään rangaistuksensa, mutta minulla on täällä toinenkin mies, jonka pidätin tuolta matkalta. Kun komentaja kuuli mikä mies tämä oli, niin hänelle tuli kiire, että nyt täytyy saada tulkki Jegoroff tänne ja nopeasti. Ja niin joku hänen läheteistään lähti noutamaan tulkkia paikalle. Me lähdettiin kuskin kanssa takaisin komppaniaan ja tämä tarina on ohi.

18.12.2006

Lauri Hakala